Pelisuunnittelijana työskenteleminen tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että joudun istumaan tietokoneen äärellä oman hyvinvointini kannalta aivan liian pitkiä aikoja. Liika istuminen ei todellakaan ole terveellistä! Yritän tietysti kiinnittää huomiota työergonomiaan ja esimerkiksi taukojumppailuun ja muuhun sellaiseen. Mutta todellakin yritän huolehtia myös siitä, että liikun vapaa-ajallani tarpeeksi. Pysyy paikat vetreinä ja mielialakin parempana, ja jaksaa sitten tehdä töitäkin paremmin. Ja onhan noissa liikuntaharrastuksissa sitten tuo sosiaalinen puolensakin. Näkee kavereita ja on sellaista yhdessä tekemisen meininkiä. Käymme kavereiden kanssa aika usein hiihtämässä ja laskettelemassa. Muutenkin kiinnostukseni kohdistuu erityisesti talvilajeihin, eli hiihtämisen lisäksi lumilautailu ja lätkä ovat kova sana. Muut vuodenajat menevätkin sitten tavanomaisempien kuntosaliharjoittelun ja lenkkeilyn parissa. Arkiliikkuminen on myös yksi asia, mitä ei voi korostaa liikaa. Eli kävellen tai fillarilla töihin ja kauppaan, rappusten käyttö hissin sijaan jne. Täällä pääkaupunkiseudulla arkiliikkumiseen on hyvät mahdollisuudet, eikä omaa autoa välttämättä tarvitse ollenkaan.

Jääkiekon hurmaa

Tässä haluan kertoa enemmän urheiluharrastuksistani. Ei varmasti tule yllätyksenä, että olen suuri lätkäfani – ollaanhan me suomalaiset sen verran jääkiekkohullua kansaa! MM-kisat on tietysti aina se vuoden suuri tapaus. Silloin tulee kyllä liimauduttua television ääreen joko yksin tai sitten tulee pidettyä kavereiden kanssa varsinaisia kisakatsomoita. Samanlaista fiilistä, jonka saa Suomen tehdessä voittomaalin, ei saa todellakaan mistään muualta, ja isokin poika herkistyy. Ja sitten tulee tietysti seurattua turnauksia ja ihan kotoista SM-liigaa. On se vaan niin sääli, että vaikka HIFK:n pelit ovat kulkeneet niin hyvin, tuntuvat nuo pirun tamperelaiset vaan menevän ohi joka vuosi. Ja Kärpäthän nyt totta kai on aina kova vastus. Tulee käytyä katsomassa noita pelejä ihan paikan päälläkin, kun vain aikaa riittää. Kaverit tietysti jakavat saman harrastuksen, niin ei ole seuran puutteesta ainakaan kiinni tämä harrastus. Hyvällä meiningillä ollaan aina liikkeellä.

Kavereiden kanssa hiihtämässä ja laskettelemassa

Lätkä on ollut harrastukseni jo ihan pikkunappulasta lähtien. Olen lapsuudessani pelannut aktiivisemmpin jääkiekkoa, ja vanhemmat veivät onneksi peleihin ja siten tukivat muutenkin liikuntaharrastuksiani. Teini-iässä se sitten jäi vähemmälle, kun alkoi muut asiat viedä mielenkiintoa ja aikaa. Mutta lumilautailu ja laskettelu ovat sitten jääneetkin mukaan elämään. Yhtenä syynä varmasti on tuo edellä jo mainitsemani kavereiden osuus. He kyllä patistavat lähtemään ja varailevat into piukassa reissua ja majoitusta. Ja sitten kun on jotain edeltä käsin jo sovittu ja varattu, niin tulee lähdettyäkin. Onhan se sitten tietenkin noissa reissuissa aina vähän muutakin kuin pelkkää urheilua; sosiaalinen ajanvietto kavereiden kanssa kuuluu myös asiaan. Täytyy kyllä sanoa, että nuo reissut ovat välillä sellainen henkireikä duunin teon keskellä. Ja kavereiden näkeminen muutenkin. Koska olen pitänyt yhteyttä ihan nuoruuden – ja lapsuuden – kavereidenkin kanssa, on sitten mukava muistella vähän menneitäkin kuulumisten vaihtamisten lisäksi.